anittaahonen

Tämä bloggaus sisältää tuotesijoittelua

Minua on ruvennut tympimään tv-ohjelmat. Ihan senkin takia, että ne ovat luvattoman huonoja. Tv-luvalla tai ilman. Osassa ohjelmista lukee nykyään yläreunassa: tämä ohjelma sisältää tuotesijoittelua. Paremminkin voisi sanoa, että tuotesijoittelu sisältää jonkin verran ohjelmaa. Katson Koto-ohjelmaa sen takia, että se ärsyttää minua. Olin Anu Harkin juontamassa tv-visailussa aikoinaan, kun se lähetettiin viimeistä kertaa. Juontaja oli väsyneen oloinen. Olin ylpeänä lopettamassa tylsää visailua. Sitten Harkki siirtyi Käsityö-lehteen, siitä Ratuloimaan ja sitten Kotoilemaan. Kotoilu on kuulemma uusi trendi ja elämäntapa muidenkin kuin kaikkea kodin askareita rakastavien marttojen ja marttien mielestä. Tai oli sitä ainakin vuonna 2011. Kun minä tulen keikkareissulta kotiin, minä en kotoile, harrasta jotakin elämäntapaa enkä ole trendipelle. Minä vain satun viihtymään kotonani. Vietän siellä laatuaikaa enimmäkseen itseni kanssa. En tee siitä sen isompaa numeroa en trendiä enkä elämäntapaa.

Anu Harkki on luonut itsestään brändin. Hän kotoilee maalla, merellä, ilmassa, tv:ssä, radiossa, blogissa, Tiimarissa myytävässä kalenterissa ja tulee vastaan varmaan kurkkupurkistakin ennen kuin siitä on ehtinyt värkätä kotiinsa mitään turhaa ja mautonta. Arjenhallintatorni oli turhake, josta sain puistatuksia. Kun lähetän äitini tai veljeni takia Kela-lomakkeita en tarvitse arjenhallintatornia. Korkeintaan kirves olisi paikallaan. Tai jooga-asento Kela-virkailijan edessä ilmassa, zeniläinen mielentyyneydenhallinta ja om-tavun loputon toistelu.

En ole askartelupaskarteluvastainen enkä käsityövastainen. Askartelin itsekin paljon kerhossa, kun olin lapsi. Mutta mikään ei saa minua enää askartelemaan turhaa töhnää itselleni eikä kenenkään toisenkaan nurkkiin. En osta joululahjoja juurikaan siksi, etten halua olla se, joka antaa turhia joululahjoja, joita saaja vihaa. Kummilapset saavat rahaa, mikä on kylmä ja kova tapa muistaa ihmistä jouluna. Oppivathan kummitädiltään markkinatalouden rautaiset lait: se, jolla ei ole rahaa, on köyhä. Jos tädillä pukkaa keikkaa, heilläkin kilisee kukkaro joulun aikaan.

Lupasin tuotesijoittelua myös tähän blogiin. Mainostan aina hyväksi katsomiani asioita maalla, merellä ja ilmassa. Olen tehnyt itsestäni brändin Iso A ja voin puhua suuni puhtaaksi missä ja milloin minua huvittaa. Minusta ei ole tulossa trendiä eikä elämäntapaa. En edusta Design Helsinkiä, mutta Lainapeite on pyytämässä mallikseen. Jos saan keikalla jonkun firman nimen, esittelen sitä härskin hyväntahtoisesti lavalta käsin. Malmin hammas sai kerran paljon huomiota keikallani Musiikkiteatteri Palatsin alakerrassa Music Barissa. Siellä näkee muuten hyviä stand up -koomikoita. Ja minäkin esiinnyn siellä usein. Vinkvink. Malmin hampaan naisilla oli kauniit vaatteet ja naiset seisoivat lavan reunalla sävy sävyyn. Joukossa oli myös nuhjuisemman oloinen herra. Todennäköisesti hammaslääkäri joka maksoi viulut. Haluan esimerkilläni viitata siihen, ettei tuotesijoittelussa ole silloin mitään vikaa, kun itse pitää asioista, joita mainostaa.

Tampere on hyvä paikka asua. Tänne vaan. Tampere tuo liikenteellinen Venäjä. Autoilijana voit selvitä, jos olet nopea ja teräväkatseinen. Polkupyörällä ei kannata Hämpillä polkea eikä jalkakäytävälläkään. Jollet aja jonkun päälle, joku tulee päällesi tai laittaa kapuloita rattaisiin. Millainen on tamperelaisen luonteenlaatu? Ei ole selvinnyt 27 vuodessa. Tamperelaiseksi tullaan sadassa vuodessa. Turkulaiseksikin pääsee Puutorin vessan mukaan 50 vuodessa, mutta ei tamperelaiseksi. Edes Tampere-seuraan ei ole helppoa päästä, vaikka maksaisi rahaa.

Tammelan tori on silti paras paikka patsastella ja tutkailla tamperelaista elämänmenoa. Siitä ei ole pitkä matka Tammelan Alkoonkaan, jos elämä selvin päin alkaa tympiä. Saati sitten Pub Pikilinnaan, joka on mahtava irkkupubi. Kesäinen terassi varsinkin on varsin viehättävä. Lapset voi jättää terassin viereiselle leikkipaikalle, joka ensi kesänä on remontin jälkeen upouusi. Nyt osassa leikkipaikkaa on vihreä keinonurmi, jota ei lumi peitä. Tarkkasilmäinen voi nähdä jopa Simo Frangenin leikkimässä Fransin kanssa Aaltosen puistossa, jolleivät hampit ole kansoittaneet koko puistoa.

Tammelantorin reunalla on myös Luomuruokapuoti Lempi, joka täyttää keväällä vuoden. Ei tarvitse olla ekolesboevadahlgrentelaketjufeministi ostaakseen ja suosiakseen luomua. Ihan hyvä maku riittää ostokriteeriksi. Myös viihtyisä kauppa mukavine myyjineen tuo nostalgiapläjäyksen menneestä maailmasta, kun tikkareita ostettiin lasitiskistä, purukumit kaivettiin rappurallista ja jäätelötikut hiekasta. Matkalla kohti hippeyttä voit käydä otattamassa itsestäsi kauniin valokuvan Studio Karlingista, poiketa kahville nuorison suosimaan Kahvillaan. Hippeytensä sisimmän ja ylimmän asteen ihminen taasen suosii kasvisravintola Gopalia, joka löytyy myös torin kupeesta. Edes Helsingistä ei saa niin hyvää intialaistyyppistä kasvisruokaa kuin Tampereelta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta en jaksa. Lähden viettämään kohtapuoliin Uutta Vuotta etuajassa Musiikkiteatteri Palatsiin. Sieltä saa hienoja elämyksiä, ruoka on hyvää, aitossa on mukava istua ja pääesityksen jälkeen monesti alakerran Music Barissa esiintyy aito ja alkuperäinen stand up -koomikko Iso A. Hänen sanojensa mukaan ensi vuonna on muotia ja trendikästä olla muodokas ja lihava. Laihuus on out ja luisevuus puisevaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän epatieteilijat kuva
Jaakko Koskinen

Jos televisiossa näkyy tuotesijoittelua, ongelmasta pääsee eroon painamalla kaukosäätimestä punaista nappulaa. Silloin televisiovatsaanotin yleensä sulkeutuu.

Jos vatsaanotin ei sulkeudu, kannattaa tarkastaa jääkaappi - josko siellä olisi rauhoittavia tuotteita hyllyille sijoiteltuna.

Itse otan jääkaapista 2 desilitran viilipytyn, jos jokin rupeaa erityisesti harmittamaan.

M N
a s

Yleensä, kun tulee TV-ohjelmista puhetta, olen onnellinen siitä että heivasin (toimivan) laitteen jäteasemalle noin kolme ja puoli vuotta sitten.

En koe jääväni mistään olennaisesta paitsi ilman töllöä. Mikä sitten on olennaista, on jokaisen omassa harkinnassa.

Otetaan esimerkiksi Anu Harkki, josta en ollut edes kuullut, ennen kuin luin tämän blogin. Se siitä, mutta haluan tässä yhteydessä kertoa pienen esimerkin siitä, mihin (oi niin ihanan ja välttämättömän, ihmisen onnelliseksi tekevän) Median seuraamattomuus voi johtaa.

Parisen vuotta sitten eräs hyvänpäiväntuttu nimittäin kertoi, että Poutiainen voitti hopeaa (tai pronssia). Koska oli talvi, niin ajattelin että kyseessä on luultavasti hiihtäjä ja nyökyttelin päätä. Kotona sitten tajusin, että sehän tarkoittikin sitä laskettelijaa.

M N

Televisio on dualistinen vekotin.

En tiedä parempaa tapaa tutustua Amazonin luontoon kotisohvaltani käsin, mutta nähdessäni sitä muuta, mietin miksi olen kotisohvallani television ääressä.

Toisinaan käy niin, että tulee lähdettyä jonnekin unohtaen matkapuhelimen kotiin. Tämä on hyvin vapauttava kokemus. Teknologian vankeina olemme jo saavuttaneet tilan, jossa emme ymmärrä omaa vapautemme menetystä.

Käyttäjän abc123 kuva
Merja Keronen